Varsinaista opiskelijaelämää.

Mikä viikko!

Jostain syystä mun tuottavuus lähtee luisumaan aina väliviikolla, vaikka harvoin silloin varsinaisesti lomailenkaan. Lauantaina oli tämän kauden viimeinen tentti, ja laiskottelun kaipuu johtuukin luultavasti juuri tenttipuristuksen loppumisesta. No, laiskotteluhan ei ole toiminto, jota muhun tavallisesti kukaan yhdistäisi... Tämä viikko on kulunut Aleksandrian neloskerroksessa parin esseen ja yhden luentopäiväkirjan hyvässä seurassa.


Mutta tuli sitä otettua rennostikin.

Sunnuntai oli ihanan leppoinen päivä siskon, äidin ja isovanhempien seurassa. Olisivatpa sunnuntait aina niin rentouttavia! Ei haitannut sade eikä harmaa sää, kun edessä on ihanaa kanttarellikeittoa ja ympärillä perhe. 

Maanantaina aloittelin kahta esseetä: johtamisen perusteiden ja eläkkeiden taloustieteen. Eläke-kurssin puitteissa kirjoittelen Suomen ja Ruotsin työeläkejärjestelmien sijoitustoiminnasta, mikä on ihan kivaa, institutionaalisessa sijoittamisessa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Johtamisen essee vähän tökkii, koska en osaa valita aihetta. Rimpuilen kahden kohtalaisen epäkiinnostavan aiheen välissä, ja olen jo tehnyt valmistelutkin molemmista. No, täytyy varmaan heittää noppaa. 

Eilen illalla olin Coco Avant Chanel -elokuvan kutsuvierasensi-illassa, ja voin suositella kyseistä leffaa todella lämpimästi. Audrey Tatou on ihana! Ja mitä vaatteita! Mulla on jo valmiiksi vuosia kestänyt läheinen suhde mustavalkoisiin raitapaitoihin ja nyt mun on erityisesti saatava löysähkö pitkähihainen raitapaita, jonka voi kuroa mustalla silkkinauhalla vyötäröltä. Quelle élégance! Ensi-ilta oli Elle-lehden järjestämä ja jostain kumman syystä mäkin olin saanut sinne kutsun. Promo-näytöksissä tavallisesti on aluksi joku turhanpäiväinen puhe, mutta Suomen Ellen päätoimittaja teki poikkeuksen. Puhe ei ollut mitään sanomatonta huttua, vaan se todella teki vaikutuksen ylivoimaisesti huonoimpana puheena mitä olen pitkään aikaan kuullut. Huh!


Yhteistyökumppaneista olin jo päätellyt, että tarjolla on cavaa ja suklaata, mikä on aina mukavaa. Oikein arvasin: goodie-bagissa oli Codorniu-pikkolo, ranskan pastilleja, lähdevettä sekä ihan hirveä Ellen hopean värinen promo-kirjekuorilaukku. Harmi vaan, että cava oli ihan lämmintä, ja lämpimästä cavasta saa päänsäryn. 

Mutta elokuva, se oli oikein viihdyttävä.

Some benefits of having a semi-socialite as a mother.

Tänään olen menossa äidin kanssa Tarkiaisen timanttiliikkeen uuden näyttelyn avajaisiin shamppanjaa litkimään.  Kyseiset kemut ovat eskapismia parhaimmillaan! Ulkona voi sataa kaatamalla (paitsi tänään paistaa kyllä aurinko, ihanaa) ja maailmantalous tulla rytisemällä alas, siellä sitä ei huomaa. Viini on hyvää, cocktail-ruoka taivaallista ja korut kieltämättä käsittämättömän kauniita. Muita vieraita on erityisen hauska katsella. Mitä tyyliä! Missään ei näe samassa huoneessa yhtä montaa Chanelia, Vuittonia, Dioria tai Pradaa samaan aikaan. Ja toisaalta, mitä pönötystä. Mä en voi muuta kuin ihailla mun äidin pokkaa, kun se vastaa "tavattiinko me viime kautena Monacossa" -tyylisiin tiedusteluihin hymyillen, että valitettavasti en ole ihan varma, siihen aikaan oli niin paljon kaikkea. 

Joo, ei todellakaan tavattu.

Markkinoinnin perusteet - outlines

Tässä on mun subjektiivisen näkemyksen mukaiset pointit kyseiseltä kurssilta. Saa vapaasti käyttää ja hyödyntää, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Markkinoinnin perusteet

1. Markkinoinnin peruskäsitteet

- markkinoinnin tavoite: AIDA
- tarve vs. halu vs. aikomus
- Maslow'n tarvehierarkia
- tuote, markkinat, asiakas

Markkinoinnin tarkoitus

• kannattavat, pitkäaikaiset asiakassuhteet
• arvon luominen 

Markkinointiajattelu: tuotantosuuntautuneisuus vs. markkinointisuuntautuneisuus

- sosiaalinen markkinointi & yritysten yhteiskuntavastuu

2. Markkinointi strategiasuunnittelun osana
Strategisen suunnittelun vaiheet:

1. missio: toiminta-ajatus, syy yrityksen olemassa oloon
   
2. tavoitteet: konkreettisia, motivoivia
   
3. strategia: keinot tavoitteiden saavuttamiseksi
   
4. liiketoimitatason strategiat: muuntavat tavoitteet suunnitelmiksi
   

Liiketoimintaportfolion analyysi:
- SWOT- analyysi

- BCG-matriisi

- kasvustrategiat

3. Markkinointistrategia ja markkinointi-mix

 Markkinointistrategia:

1. markkinoiden identifiointi
2. segmentointi
3. kohdistaminen
4. asemointi
5. markkinointi-mixin suunnittelu

Markkinoinnin kilpailukeinot: 5 x P eli Position, Product, Price, Place ja Promotion

Markkinoinnin johtaminen: analysointi - suunnittelu - toteutus - valvonta

Mikroympäristö: yritystä lähellä olevat voimat, jotka vaikuttavat yrityksen kykyyn toimia
Makroympäristö: laajempi sosiaalinen konteksti, joka vaikuttaa mikroympäristöön


4. Markkinointitutkimus ja informaatiojärjestelmät
 Markkinatutkimus = tiettyyn tiedon tarpeeseen liittyvä systemaattinen tiedon hankinta, analysointi ja raportointi
Tutkimusprosessi:

1. ongelman ja tavoitteiden määritys
2. tutkimussuunnitelman teko
3. tietojen keräys ja analysointi
4. tulosten tulkinta ja raportointi

Informaatiojärjestelmien tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon oleellista tietoa markkinoinnin päätöksentekoa varten. 


5. Kuluttajan ja organisaation ostokäyttäytyminen
 Ostoprosessi:

1. tarpeen tunnistaminen
2. tiedon hankinta
3. vaihtoehtojen arviointi
4. ostopäätös
5. oston jälkeinen käyttäytyminen

Innovaatiot: 

• omaksuminen: tietoisuus - kiinnostus - arviointi - kokeilu - omaksuminen
• omaksujaluokat
• käyttöönottoa nopeuttavat suuri suhteellinen etu, yhteensopivuus, yksinkertaisuus, kokeiltavuus, viestittävyys

Organisaatioiden ostokäyttäytyminen:

• asiakkaita vähemmän, asiakassuhteet pitkäaikaisia
• käyttäytyminen rationaalista, valintakriteerit taloudellisia
• kysyntä aina johdettua

6. Segmentointi, kohdistaminen ja asemointi
Segmentointi = markkinoiden jakaminen pieniin, homogeenisiin ryhmiin, joita voidaan tehokkaasti palvella

1. yksittäisten asiakkaiden ominaisuuksien ja tarpeiden tunnistaminen
2. segmentointi niiden perusteella
3. markkinointi-mixin kohdentaminen valitulle segmentille

Segemtoinnin asteet:

• massamarkkinointi
• erilaistettu markkinointi
• kohdistettu markkinointi
• räätälöity markkinointi

Segmentoinnin hyödyt:

• mahdollisuus valita kohderyhmä
• paremmin kohdistettu markkinointi-mix
• kilpailijoista erottuminen

Segmentointikriteerit kuluttajamarkkinoilla:

• käyttäytyminen
• psykografiset tekijät
• demografiset tekijät

Asemointi:

• halutun ja erottuvan aseman luonti markkinoilla
• edellytykset: loogisuus, kilpailukyky, uskottavuus, selkeys

7. Tuote- ja palvelustrategiat
 Palvelujen erikoispiirteet - erityisvaatimuksia markkinoinnille

• aineettomuus
• vaihtelevuus
• erottamattomuus
• katoavuus

Yrityksen tuotteet

• tuoteryhmä: ryhmä toisiinsa liittyviä tuotteita
  
• tuote-mix: yrityksen kaikki tuotteet ja tuoteryhmät

Päätökset:

• leveys = lajitelma: tuoteryhmien kokonaismäärä
• syvyys = valikoima: kunkin tuoteryhmän vaihtoehdot
• pituus = tuotteiden kokonaislukumäärä

Tuotemerkin nimeäminen: kattonimi tuoteperheelle, yksittäinen tuotenimi tai yhdistelmä

8. Hinnoittelu

 Hintapolitiikat:

• kermankuorintahinta 
• penetraatiohinta
• vakiintunut markkinahinta
• hintojen porrastaminen

Hinnoitteluun vaikuttavat tekijät:
Ulkoiset:

• kysynnän hintajousto
• markkinatilanne
• kilpailijat
• muut ulkoiset tekijät

Sisäiset:

• yrityksen tavoitteet
• markkinointi-mix
• kustannukset

Hinnoittelustrategiat:

• tuoteryhmähinnoittelu
• lisävarustehinnoittelu
• "captive" -hinnoittelu
• tuotekimppuhinnoittelu

Hinnoittelumenetelmät:

•  kustannuspohjainen
• arvopohjainen 

9. Jakelutie
Jakelutie = organisaatiot, joiden kautta tuote asiakkaalle (koostuu välittäjistä)
Perustelut:

• kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen
• tehokkuuden lisääntyminen

Jakelutien tehtävät: tiedon kerääminen, promootio, tuotteen sovittaminen asiakkaan tarpeisiin, fyysinen jakelu, neuvottelut, rahoitus...


Portaiden määrä: 

• suora jakelukanava
  
• epäsuora jakelukanava
  

Vertical Marketing System
Horizontal Marketing System
Monikanavainen jakelutie

Jakelutien suunnittelu

1. asiakkaiden tarpeiden analysointi
2. kanavatavoitteiden asettaminen
3. kanavavaihtoehtojen tunnistaminen
4. vaihtoehtojen arvioiminen

10. Markkinointiviestintä
Mavi-mix = tietty promootiokeinojen kombinaatio, jolla saavutetaan haluttu tulos

Integroitu mavi: vuorovaikutusta yrityksen ja sidosryhmien välillä huomioiden

• viestintäpanosten kokonaisuus
• kaikki tilanteet, joissa asiakas voi kohdata yrityksen

Tehokas viestintäprosessi:

1. kohdeyleisön tunnistaminen
2. viestinnän tavoitteiden määrittely
3. viestin suunnittelu
4. viestintäkanavan ja viestijän valinta
5. palautteen keräys

Kokonaispromootiobudjetin määrittelymetodin valinta:

• mihin varaa
• prosenttiosuus myynneistä
• kilpailijoiden budjetit
• tavoitteet ja tehtävät

Promootiokeinot

• mainonta: uusi tuote tunnetuksi nopeasti, laaja kohderyhmä, nopea myynnin lisäys
  
• henkilökohtainen myyntityö: vuorovaikutteisuus
  
• myynnin edistäminen: tavoitteena kasvattaa myyntiä nopeasti
  
• PR: julkisuuskuvan rakentaminen
• suoramarkkinointi: tarkati kohdennetut markkinointitoimenpiteet

Promootiostragiat: PUSH vs PULL


12. Markkinoinnin etiikka
 Keskeisiä eettisiä ongelmia: ympäristövaikutukset, eläinten oikeudet, terveydelle vaaralliset tuotteet, väkivaltaa edistävät tuotteet, syrjintään tai lapsityövoimaan perustuvat tuotteet


Ongelmia liittyy mm. seuraaviin markkinoinnin osa-alueisiin: markkinointitutkimus, tuotepolitiikka, hinnoittelu, jakelu, markkinointiviestintä

Tiiliskivistä luopuminen

Huomenna heti aamusta markkinoinnin perusteiden tenttiin. Ihan mielenkiintoinen kurssi, asiat ovat aika yksinkertaisia ja intuitiivisesti selviä. En usko, että kyseisestä kurssista on kauhean vaikea saada hyvää arvosanaa!

Mä en tätä kurssia varten vaivautunut lainkaan hakemaan Principles of Marketing -tiiliskiveä kirjastosta, vaan sain eräältä kiinteistötaloutta lukevalta ystävältäni loistavan tiivistelmän, jonka avulla hän sai kurssista vitosen. Näitä lisää! Nuo kurssikirjat on pääsääntöisesti jenkkijärkäleitä, joista suurin osa on ärsyttävää toistoa ja asioiden vääntämistä rautalangasta. No, tiiliskivistä voi tietysti saada paremman hinnan. Mutta niistä tulee ihan oikeasti huonolle tuulelle! Jaahas, taas selitetään sama asia vähän toiselta kantilta ja sitten puolenkymmentä toisiaan analogisesti vastaavaa triviaalia esimerkkiä perään. Kuinka tyhmänä näiden kirjojen kirjoittajat opiskelijoita pitävät? Ja sitten raahaat niitä kirjoja selkä vääränä tietäen, että ainakin kilo koostuu pelkän "he or she" -fraasin toistamisesta. Aaargh!

Tautologia, tuo helpoista helpoin tapa lisätä sivumääriä lähes eksponentiaalisesti!

Itse pyrin siihen, että suurin osa materiaaleista on sähköisessä muodossa läppärilläni. Se on ihanaa! Ei kirjoja, ei vihkoja, ei sekavia monistenippuja, ei "missä se lappu, joka mun kädessä oli eilen kun lähdin luennolta" -paniikkia. Kone vaan aamulla käsilaukkuun ja luennoille. Auvoa.

Melko valopäitä täällä.

Eilen rahoituksen perusteiden luennolla kuulin seuraavan keskustelun pätkän:

"Siis mikä tää syyspäiväntasaus olikaan?"
"No, se meinaa sitä, että yö ja päivä on samanpitusia."
"Aijaa, no en ois kyllä tiennyt."
"Siis syyspäiväntasaushan on neljä kertaa vuodessa"

Siis mitä? Neljä kertaa vuodessa yö ja päivä samanpituiset, syksyllä?

Saattaa tietysti olla, että en kuullut ihan kaikkea. Ehkä pojat puhuivatkin Merkuriuksen syyspäiväntasauksista.

... melkoisia valopäitä...

Muistuu mieleen lukioajoilta se, kun eräät norssilaiset funtsivat sitä, miten peilipallo skulaa. "Onksiellä joku valo sisällä?"

Ai, ettekö ole koskaan kuullut siitä, miten peili skulaa? Kun siihen osuu valoa, se heijastuu.

No, kai sitä elämässä voi pärjätä ihan hyvin, vaikka tällaiset triviaalit asiat olisikin vähän vaikeita sisäistää.

Ai, kannattaako laskareita tehdä?

Arvioin kerrankin aivan oikein. Johtamisen tentti oli eilen tosiaan ilahduttavan helppo. Kysymyksiä oli kahdeksan ja neljään piti vastata. Koska olin nokkelasti optimoinut lukemistani siten, että luin vain luentomateriaalin, vastasin neljään ensimmäiseen, luentoihin pohjautuvaan kysymykseen. Ensimmäiseksi piti kertoa tieteellisen johtamisen eli taylorismin pääperiaatteet, jotka ovat tietenkin tehottomuuden eliminointi, suunnittelun erottaminen toteutuksesta, rationalisointi, työn osittaminen, mittaaminen ja optimointi sekä tieteellisten menetelmien soveltaminen henkilövalinnassa, koulutuksessa ja työn muotoilussa. Ai niin, ja tietysti valvonta ja kontrolli. Taylor oli tosi rento kaveri, sen mielestä tehottomuus tuotannossa johtui pääosin siitä, että työntekijöillä oli liikaa vapauksia.
Toisessa piti luetella oppivan organisaation taidot Garvinin mukaan. Nanosekunnin ajan funtsin, että who the hell is Garvin, mutta eihän se tietenkään ole tehtävän pointti, vaan viisikohtainen lista, jonka otsikko on "oppivan organisaation taidot". Nämä taidot ovat sitten systemaattinen ongelmanratkaisu, kokeileva toiminta, omista kokemuksista sekä ulkopuolelta oppiminen ja tiedon siirto organisaatiossa.
Kolmas kysymys käsitteli motivaatioteorioita ja viimeiseksi piti vielä luonnehtia joustavaa organisaatiota. Ei siis todellakaan mikään mahdottoman työläs tentti.

Yksi juttu on musta aivan käsittämätön! Jos tentin aluksi valvoja sanoo suomeksi ja englanniksi useaan kertaan, että jättäkääpäs laukut ja takit sinne reunalle, ja jos vielä ne kännykät laittaisitte pois päältä niin olis tosi kiva, niin missä tässä on se vaikeasti ymmärrettävä kohta? Ensimmäisen tunnin aikana siellä soi neljä eri puhelinta, joista yksi, jossa soittoäänenä oli vielä todella huonoa muka-R&B:tä, useita kertoja. Jos kompetenssi ei riitä sen puhelimen sulkemiseen, niin ehkä olis kannattanut skipata koko tentti. Ei ehkä mennyt kovin hyvin.

Tämä aamu alkoi sitten sillä mikrotalousteorian tentillä, jota ihan skidisti jännitin. Joistain kursseista vaan on aina sellainen fiilis, että ei ole opiskellut sitä varten tarpeeksi, saman tekevää vaikka olisi nukkunutkin kurssikirja kainalossa. No, tentti oli kyllä aika helppo. Oli ihan peruskamaa: optimointia, omahintajouston sekä substituutio-, tulo- ja varallisuustulovaikutuksen laskemista, yksi verojuttu, ihan alkeellinen arpajais-/riskiin suhtautumistehtävä sekä sanalliset (?) kysymykset vähenevistä skaalatuotoista ja rajatuotoksesta. Ehkä vaikein tehtävä liittyi alkuvarallisuuden kanssa tehtävään optimointiin ja substituutio-, tulo- ja varallisuustulo-juttuun kvasilineaariselle hyötyfunktiolle, mutta sekin oli yksityiskohtia ja lukuarvoja myöteen aivan suoraan laskareista. Ei tarvinnut sen kanssa kovinkaan paljon hikoilla. Vahinko, ehkä? Tai sitten opettaja halusi antaa kredittiä laskareissa käyneille.

Nyt edessä on Aleksandria-viikonloppu ja valmistautumista tulevaan viikkoon: maanantain International Economics -tentti, torstaina matikkaa ja lauantaina markkinointia. Pari esseetäkin ja yksi luentopäiväkirjakin pitäisi väsätä, mutta onneksi se on niin kivaa! Oikeasti tykkään opiskelusta aika todella paljon, mutta toisaalta minkä muun takia olisin täällä? En oikein jaksa tajuta ihmisiä, jotka kitisee siitä kun on niin paljon sitä ja niin paljon tätä, mutta eihän sitä mitään kukaan pakota tekemään. Jos valittamiseen kuluvan energian suuntaa johonkin muuhun, on se paljon tuottavampaa, eikö vain?

Onko normaalia, jos ei malttaisi odottaa?

Kävi niin, että lähti vähän käsistä noiden kurssien kanssa heti lukuvuoden aluksi. Kun en osannut päättää, mitä kursseja ottaisin, niin otin sitten yhdeksän. Jonkun täysin abnormaalin motivaatiobuustin ansiosta olen käytännöllisesti katsoen muuttanut Aleksandriaan ja lukenut, kirjoittanut ja laskenut puolen toista kuukauden aikana niin ahkerasti, että tuo yhdeksän kurssia ei näytä muodostuvan ongelmaksi lainkaan. Olen muutenkin ollut hämmentävän tehokas. Teen aina todella tarkkoja opiskelusuunnitelmia ja –aikatauluja, toisaalta sen vuoksi, että ne helpottavat ajankäytön organisointia todella paljon, toisaalta sen vuoksi, etten voi itselleni mitään, tykkään taulukoista tosi paljon. Vaikka aikataulu on näyttänyt jopa itseni mielestä aika epärealistiselta, olen joidenkin tehtävien osalta jopa edellä siitä. Markkinoinnin tärkeä essee syntyi todella kivuttomasti, ja siitä tuli jopa mun luotto-kriitikon (eli äidin) mielestä aika hyvä.

Tänä iltana tenttikauden avaa Kauppakorkean Johtamisen perusteet, perjantaiaamuna mikrotalousteorian ensimmäinen välikoe jatkaa. Tuosta johtamisesta ei paljoakaan stressiä tarvitse ottaa, kurssi osoittautui todella yksinkertaiseksi kamaksi. Tämän kurssin mä otin avoimen puolelta paremman aikataulun vuoksi, ja se osoittautui muullakin tavalla järkeväksi valinnaksi. Kurssin kirjoista luennoitsija ilmoitti heti aluksi, että ”ei voi olettaa, että kaikki saavat kirjat käsiinsä”, joten tentin rakenne tulisi olemaan 4 kysymystä luennoista + 4 kirjoista, ja neljään tarvitsee vastata. Näin ollen tenttimateriaali käytännössä kutistui pariin sataan PowerPoint –kalvoon. En voi valittaa… Kirjatkin tuli kyllä luettua, ihan mielenkiinnosta, mutta opiskelemisen suhteen pääsi aika vähällä.

No, kommentoin tenttiä sitten myöhemmin.

Mikroteoria onkin sitten vähän haastavampi juttu, sen suhteen en lähde brassaamaan yhtään ennen kuin brassailun arvoiset pisteet on saatu. No, toisaalta asiat on melko yksinkertaisia, vähän derivointia ja järkeä, se suunnilleen riittää.

Maanantaina heti kasilta on ohjelmassa International Economics, torstaina menen pitkästä aikaa Kumpulaan laskemaan vähän matematiikkaa. Onko normaalia, jos ei malttaisi odottaa?

Viime viikolla alkoi Rahoituksen perusteet kauppakorkean puolelta, ja what can I say: matematiikkaa + taloutta = kuin mulle tehty? Seuraava luento on maanantaina, enkä malttaisi odottaa.

Parasta juuri nyt: strateginen johtaminen ja oppivat organisaatiot sekä mummin reseptin mukaan tehty kuuma marjamehu.

Alku ja aavistus.

Mä halusin aina salaa Kauppakorkeaan.

Miksi sitten meninkin yliopistoon?

Siihen on muutamia syitä, joista osa on naurettavan lapsellisia, mutta nyt on otettava huomioon se, että tavallisesti ihminen lukioikäisenä on edelleen naurettavan lapsellinen.

Ensinnäkin, ekonomivanhemmat. Mun ihanat ekonomivanhemmat, jotka valmistuivat 80-luvun kasinotaloushuumassa, pukeutuivat kuin Miami Vicen hahmot ja käyttivät todella suuria silmälaseja. Nyt ei saa käsittää väärin, mä olen aina ihaillut mun vanhempia, varsinkin äidin ura ja ammattitaito on jotain todella tavoittelemisen arvoista. Kauppatieteellinen koulutus tuntui mun kohdalla vaan jotenkin niin ilmeiseltä, ja individualistisuuden suuntaan nojaavana halusin tehdä mieluummin jotain, mikä ei tuntuisi niin itsestään selvältä. Sitäpaitsi, mun mielestä porukoiden ammattien periminen oli aina vaikuttanut jotenkin... mielikuvituksettomuuden osoitukselta.

Kouluikäisenä olin kiinnostunut vähän kaikesta. Matikka oli mun lempiaine, mutta tykkäsin myös kielistä, historiasta, biologiasta ja muusta. Oikeastaan ainoat aineet, mistä en pitänyt, olivat käsityö (kolme erikokoista tumppua... not my thing), köksä (en edelleenkään kykene laittamaan ruokaa) ja liikunta (ihan vaan periaatesyistä). Yläasteen jälkeen menin kielilukioon ja luin ihan hulluna kieliä: englannin ja ruotsin lisäksi kirjoitin saksan, ranskan, espanjan ja latinan. Lisäksi luin vähän italiaa, venäjää ja japania huvin vuoksi. Huh, kuulostaa vähän no-life-touhulta! No, juoksin myös himabileissä, jatkoilla, jatkojen jatkoilla, urheilin ja harrastin vähän kaikenlaista muutakin.

No joo, nyt toi kuulostaa just siltä, kun hikarityttö yrittää esittää jotain muuta mitä on!

Lukiossa aloin tiedostaa haluavani (salaa) kauppakorkeaan, mutta oli helppo vastata vaan joo, kun ihmiset ihmetteli mun kielimäärää ja sanoi, että "sä aiot varmaan lähteä lukemaan filologiaa". No, humanistinen tiedekunta olisi kyllä tehnyt selvän pesäeron porukoihin. Niillekin sanoin monta kertaa, että "jaa, voishan sitä vaikka ruvetakin humanistiksi". Äidin mielestä se oli loistava idea, niin kuin nyt yleisesti ottaen kaikki, mitä olen saanut päähäni tehdä. Isä vähän epäili.

Aloin kuitenkin jo olla aika varma siitä, että kauppakorkeaan kuitenkin hakisin. Mikään muu vaihtoehto ei Kauppalehteä lapsesta asti lukeneelle kuitenkaan tuntunut mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Vieläkään en tosin kertonut asiasta kenellekään.

Kirjoituksissa pistin parastani. Oikeasti ensimmäistä kertaa kouluaikanani oikeasti päätin laittaa kaiken likoon ja hakea ne yhdeksän ällää vaikka mikä tulisi. No, en mä nyt ihan niin montaa saanut, mutta aika hyvät paperit kuitenkin. Viimeinen lukiokevät oli todella rankka. Ymmärsin vasta kirjoitusten jälkeen, kuinka väsynyt olin. Vaikka olin siihen asti ajatellut hakevani kauppakorkeaan vielä samana keväänä, tajusin etten luultavasti pystyisi siihen. Ajatus välivuodesta jossain todella älyllisesti haastavissa töissä vaikka kaupan kassalla alkoi todella ahdistaa.

Sitten tulivat matematiikan alustavat tulokset ilmoitustaululle. Matikka on aina ollut mulle todella helppoa. Niin helppoa, että vaikka olen siitä aina tykännyt, niin lukiossa vähän niin kuin unohdin sen. Luin ja laskin kyllä paljon, sain ysejä ja kymppejä, mutta en kiinnittänyt siihen suuremmin huomiota. Ja sitten tulivat ne tulokset. Muistan aika tarkasti sen fiiliksen. Katsoin sitä pistemäärää ja kelasin vaan, että "tossa täytyy olla virhe, mä en osaa lukee tätä taulukkoo". Mä olin saanut melkein täydet pisteet. Seuraavaksi parhaalla oli 7 pistettä vähemmän. Kun mä olin tajunnut sen, niin mä tajusin seuraavaksi sen, että mulla oli yliopistopaikka. Ilman yhtäkään pääsykoekirjaa. Ryntäsin opinto-ohjaajan toimiston aulaan tarkistamaan asian, ja olin muistanut oikein. Matikan laudaturilla pääsee suoraan Helsingin yliopistoon.

Kävelin kotiin ja vaan hymyilin. Olin vahingossa varmistanut itselleni opiskelupaikan.

Kerroin äidille ja isälle vasta kahden päivän päästä. Mun oli pakko ensin vähän funtsia juttua. Kevät oli ollut raskas ja ajatus leppoisasta loppukeväästä ja kesästä houkutteli. Lopulta päätin, että menen yliopistoon, katselen ympärilleni ja päätän sitten mitä elämälläni teen. Haen kauppakorkeaan sitten seuraavana vuonna. Lomailen. Luen aivan järjettömät määrät romaaneja.

Se oli jälkikäteen ajateltuna yksi parhaita päätöksiäni. Mikä kesä! Se oli viimeinen kesä, jolloin mun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään tuottavaa tai järkevää. Kun kaverit lukivat hullun lailla pääsykokeisiin, mä löysäilin kaupungilla ja lojuin puistoissa lukemassa Hemingwayta ja Sartrea. Sinä kesänä satoi vaan kaksi kertaa, mun ja mun siskon ylioppilasjuhlissa ja Pori Jazzeilla. Stadissa oli niin kuuma, että kaupungista oli pakko paeta jo aamuisin Suokkiin. Kavereiden kanssa me loikoiltiin kuumilla kallioilla viikosta toiseen. Yleisesti ottaen ainoa mietinnän aihe oli se, että mentäisiinkö yöuinnille Hietsuun vai Laruun. Luin kymmeniä ja kymmeniä kirjoja.

Kun aloitin matikan laitoksella, tajusin sopivani aika huonosti joukkoon, mutta ajattelin, että se johtui vaan musta. Tykkäsin matikasta hullun lailla, ja opiskelin todella paljon. Yliopistossa ei ollut yhtään sellaista mitä olin aina ajatellut siellä olevan, mutta ajattelin sen silti olevan ihanaa. Kauppakorkeaankin hakeminen sitten jäi, kun halusin kovasti näyttää, että musta todella tulee finanssimatemaatikko. Kuulostaa ihanalta, taloutta ja matikkaa, vai mitä? Mä en oikein osaa sanoa, missä vaiheessa hiffasin, että edelleenkin halusin sinne kauppakorkeaan, ja että halusin sinne koko ajan vaan enemmän.

Viime keväänä sitten luin Tähtitorninmäellä tenttiin ja tajusin yhtäkkiä, että musta ei luultavasti tulekaan finanssimatemaatikkoa. Opiskelu sujui kyllä hyvin, jos sujumisen mittana pidetään arvosanoja tai opintopistekertymää, mutta silti joku tekijä yhtälössä ei toiminut ihan niin kuin piti. Miten tässä näin pääsi käymään? Periaatteessa kaikki on hyvin. Mulla on mielenkiintoinen ja haastava opiskelupaikka. Jokaikinen, joka mut tuntee, pitää mua määrätietoisena ja kunnianhimoisena, sellaisena "josta tiesi jo ala-asteella, että siitä tulee jotain" (mä inhoan sitä, kun ihmiset sanoo noin, ihan kun ne sen jostain tietäis). Opiskelen paljon, ainakin näennäisesti, ja olen viihtynyt yliopistolla hyvin. Ainakin näennäisesti. Mikä siis on ongelma? Jos sanon ilkeästi, sanon, että en halua tehdä lopun ikääni duunia sellaisten tyyppien kanssa, joiden ainoa harrastus on Rubikin kuutio. Jos sanon asian niin kuin se todellisuudessa on, olen ihan hiljaa vaan.

Sitten mä sen tajusin. Mä haluan Kauppakorkeaan. Mun on päästävä kauppakorkeaan. Yliopistolla voin lukea rahoitusta pari hassua kurssia, siellä voin lukea sitä pääaineena. Sen jälkeen kun sanoin sen itselleni ääneen, on kaikki sujunut paljon paremmin. Opiskelussa tuntuu taas olevan järkeä ja tarkoituksenmukainen tavoite. Sen kummemmin päätöstä tähän väliin perustelematta, aion näillä kirjoituksilla seurata ja tarkastella tulevaa vuotta. Onko Kauppakorkeaan hakeminen oikeasti niin vaikeata kuin sanotaan? Mitä kaikkea sisäänpääsyn eteen on tehtävä? Valmennuskurssille vai ei? Teenkö oikean ratkaisun?

Olen ottanut kauppakorkean puolelta jo joitakin kursseja, johtamista ja rahoitusta. Yliopistolla opiskelen matematiikkaa, kansantaloustiedettä ja tilastotiedettä sekä muuta triviaalia.

Koko jutun ydin on siinä, että kukaan mun läheisistä ei (ainakaan vielä) tiedä, että aion tehdä vaihdon yliopistolaisesta kylteriksi. Kaikista vähiten haluan yrittää kaikkeni, epäonnistua ja sitten kuunnella puoli vuotta säälivän kannustavia kommentteja. Tietääkö kukaan mitään pahempaa? Jos epäonnistun, johtuu se vain ja ainoastaan siitä, etten yrittänyt tarpeeksi kovasti.

Jos kaikki menee niin kuin suunnittelen, olen vuoden kuluttua tuleva ekonomi.