Varsinaista opiskelijaelämää.

Mikä viikko!

Jostain syystä mun tuottavuus lähtee luisumaan aina väliviikolla, vaikka harvoin silloin varsinaisesti lomailenkaan. Lauantaina oli tämän kauden viimeinen tentti, ja laiskottelun kaipuu johtuukin luultavasti juuri tenttipuristuksen loppumisesta. No, laiskotteluhan ei ole toiminto, jota muhun tavallisesti kukaan yhdistäisi... Tämä viikko on kulunut Aleksandrian neloskerroksessa parin esseen ja yhden luentopäiväkirjan hyvässä seurassa.


Mutta tuli sitä otettua rennostikin.

Sunnuntai oli ihanan leppoinen päivä siskon, äidin ja isovanhempien seurassa. Olisivatpa sunnuntait aina niin rentouttavia! Ei haitannut sade eikä harmaa sää, kun edessä on ihanaa kanttarellikeittoa ja ympärillä perhe. 

Maanantaina aloittelin kahta esseetä: johtamisen perusteiden ja eläkkeiden taloustieteen. Eläke-kurssin puitteissa kirjoittelen Suomen ja Ruotsin työeläkejärjestelmien sijoitustoiminnasta, mikä on ihan kivaa, institutionaalisessa sijoittamisessa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Johtamisen essee vähän tökkii, koska en osaa valita aihetta. Rimpuilen kahden kohtalaisen epäkiinnostavan aiheen välissä, ja olen jo tehnyt valmistelutkin molemmista. No, täytyy varmaan heittää noppaa. 

Eilen illalla olin Coco Avant Chanel -elokuvan kutsuvierasensi-illassa, ja voin suositella kyseistä leffaa todella lämpimästi. Audrey Tatou on ihana! Ja mitä vaatteita! Mulla on jo valmiiksi vuosia kestänyt läheinen suhde mustavalkoisiin raitapaitoihin ja nyt mun on erityisesti saatava löysähkö pitkähihainen raitapaita, jonka voi kuroa mustalla silkkinauhalla vyötäröltä. Quelle élégance! Ensi-ilta oli Elle-lehden järjestämä ja jostain kumman syystä mäkin olin saanut sinne kutsun. Promo-näytöksissä tavallisesti on aluksi joku turhanpäiväinen puhe, mutta Suomen Ellen päätoimittaja teki poikkeuksen. Puhe ei ollut mitään sanomatonta huttua, vaan se todella teki vaikutuksen ylivoimaisesti huonoimpana puheena mitä olen pitkään aikaan kuullut. Huh!


Yhteistyökumppaneista olin jo päätellyt, että tarjolla on cavaa ja suklaata, mikä on aina mukavaa. Oikein arvasin: goodie-bagissa oli Codorniu-pikkolo, ranskan pastilleja, lähdevettä sekä ihan hirveä Ellen hopean värinen promo-kirjekuorilaukku. Harmi vaan, että cava oli ihan lämmintä, ja lämpimästä cavasta saa päänsäryn. 

Mutta elokuva, se oli oikein viihdyttävä.

Some benefits of having a semi-socialite as a mother.

Tänään olen menossa äidin kanssa Tarkiaisen timanttiliikkeen uuden näyttelyn avajaisiin shamppanjaa litkimään.  Kyseiset kemut ovat eskapismia parhaimmillaan! Ulkona voi sataa kaatamalla (paitsi tänään paistaa kyllä aurinko, ihanaa) ja maailmantalous tulla rytisemällä alas, siellä sitä ei huomaa. Viini on hyvää, cocktail-ruoka taivaallista ja korut kieltämättä käsittämättömän kauniita. Muita vieraita on erityisen hauska katsella. Mitä tyyliä! Missään ei näe samassa huoneessa yhtä montaa Chanelia, Vuittonia, Dioria tai Pradaa samaan aikaan. Ja toisaalta, mitä pönötystä. Mä en voi muuta kuin ihailla mun äidin pokkaa, kun se vastaa "tavattiinko me viime kautena Monacossa" -tyylisiin tiedusteluihin hymyillen, että valitettavasti en ole ihan varma, siihen aikaan oli niin paljon kaikkea. 

Joo, ei todellakaan tavattu.